2. vaiheen aloitus

Vanhimman pojan huonetta alettiin tyhjentää pikkuhiljaa. Niin siinä sitten kävi, etten muistanut ottaa kuvaa siitä sekamelskasta, vaan vasta tyhjennetystä huoneesta. Isot kaapit oli taas pakko jättää keskelle huonetta, kun eivät mahdu muihin huoneisiin. Suojamuovit vaan kaappien päälle ja lattialle.

Seiniä katsellessa on pakko alkaa repiä vanhoja tapetteja pois, niin ovat kulahtaneessa kunnossa. Tavoitteena on saada tapetit alas tänään. Eli ei kuin suihkuttelemaan. Tällä kertaa mulla ei ole mitään tapetin irroitusainetta, vaan kokeilen pelkällä vedellä. 

1. vaiheen loppu

Niin siinä vain kävi, että sain kuin sainkin ensimmäisen huoneen valmiiksi. Mitä nyt yhtä mattoa vielä etsitään ja sähköjohtoja pitää saada järjestykseen. Pojat ovat muuttaneet uuteen huoneeseensa ja tuntuvat selvästikin pitävän siitä.

Molemmat saivat oman parvisängyn, jonka alla on pitkä työpöytä. Siihen  mahtuu kirjoittamaan ja läppäriä naputtelemaan. Tosin Valtteri rakensi pöydällensa heti sormiskeittirampit, mutta kyllä siinä mahtuu vielä läksytkin tekemään.

Siivosin myös vaatehuoneemme lattiasta kattoon, ja nyt se vastaa taas amerikkalaista "walk-in-closetia". Ensi viikolla aloitan vanhimman pojan huoneen. Tavoitteena on saada se rempattua jouluun mennessä. Ja taas ahdistaa, kun katsookin ovella pojan huoneeseen: en taida jaksaa...

.

Laskelmia

Sunnuntaina oli viimein odotettu MLL.n kirppis, jota varten olin monta iltaa merkannut ja hinnoitellut poikien huoneesta leluja.Säkeistä täyttyi melkein koko eteinen, ja hetken tuli mieleen takavuosien joulut, kun vanhimmat pojat olivat pieniä. Silloin pukki toi kasapäin lahjoja, joista moni nyt aikansa palvelleena pyrki vielä uusiokäyttöön.

Pelkäsin sateen vähentäneen ostajien määrää, mutta turhaan: ensimmäiset olivat suorastaan juosseet räkkien ja pöytien luo ehtiäkseen valita mieluiset lelut ja vaatteet. Halusin itse päästä eroon suurimmasta osasta säkeistäni, joten hinnoittelin tavarat edullisiksi. Niinpä myyntivoittokin oli sen mukainen: 230 euroa! Takaisin tuli vain fillarin turvaistuin (heti myyntiin huuto.nettiin), pehmoleluja (lahjoitan päiväkotiin) ja hieman vaatteita (lahjoitin samantien katulapsille). Mieli on hyvä, kun lelut pääsivät elämään uutta elämää:)

Leluista puheenollen täytyy tunnustaa, että tietyt lelut piti purkaa pussistaan takaisin laatikkoon: Toy Story -ukkelit. Niin koskettavat ovat sen kolme elokuvaa, että lelut alkoivat tuntua aivan inhimillisiltä...

Kun lisää kerrossänkyjen hinnan kirppistuottoon ja huuto.netissä myytyjen pelien/lelujen tuottoon, niin tienattu 600 euroa kattaa jo mukavasti remppakuluja. Etenkin kun saimme ekan parven edullisesti nimenomaan huuto.netistä (hinta hulppeat 70 euroa).

On ihanaa olla välillä siistissä kämpässä haistelematta ja hengittämättä seinän rappauksia. "Välipalana" siivoan vaatehuoneemme. Josta irtoaa oma kirppiskuormansa, jos siihen jaksaisi ryhtyä.

Ensimmäinen huone valmistuu

Viimein alkaa huone valmistua. Seinät on maalattu kahdella eri sinisellä. lattiat on putsattu. Pari kaappia on jo siirretty oikeille paikoilleen.

Seinistä hiomispölyjä putsattaessa syntyi muutamia sottajälkiä katttoon, joka oli vanhaan malliin rypyläpintainen roiskakatto. Sitähän ei sitten sais hipaistakaan kostealla, kun pinta jo sulaa. No, luuttu heilui pölyjä pestäessä sen verran reilusti (samoin maalipensseli), että katto suli parista kohtaa. Kivat valkeat sileät kohdat jäivät vain muistoksi. Ja niitähän ei paikata millään.

Vaihtoehdoksi jää koko katon uusiminen tai meidän tapauksessa virheiden peittäminen muuten. Koska seinät olivat just maalatut, ei todellakaan tehnyt mieli uusia koko kattoa. Niinpä ostimme Tixomattia litran sävytettynä sinisenharmaaksi ja omatekoisella sabluunalla maalasimme boordin kiertämään kattoa koko huoneessa. Lopputulos levisi hieman, eli kuviosta ei tullut terävää, mutta se ei onneksi hirveästi haittaa. Silmä havaitsee jonkun kuvion kiertävän huonetta ja se antaa ihan kivan ilmeen huoneelle.

Huone alkaa kuitenkin olla jotakuinkin valmis. Putsasin lattian ja vahasin sen. Kiinnitin listat paikoilleen ja hinasin kaappeja paikoilleen. Kun olimme valmiiit ostamaan uudet sängyt Ikeasta, koko homma seisahtui: huonekaluliikkeestä kun ei saanutkaan sänkyjä mukaansa! Aikaisintaan kuukauden päästä voisi onnistua. 

Joku kirjoittikin osuvasti asiasta ihan joku aika sitten (en kuollaksenikaan muista, kuka ja missä). Että kun kierreltyään huonekaluliikkeessä ja tehtyään valintansa asiakas ei suinkaan saa tuotetta mukaansa, vaan joutuu odottamaan x viikkoa sen toimitusta. Niinpä mekin ostamme sängyt netistä, käytettyinä. Niitä odotellessa pojat saavat nukkua omissa nurkissaan lattialla:

Maalin kuivumista odotellessa

Tasoiteaine oli ainut pelastus saada vaneriseinästä maalauskelpoista, niin tiukassa vanhat maalit ja tapetit olivat.

Vedin sitten saman tien koko seinän tasoitteella, ja siitä tulikin ihan siisti.

Sitten olikin viimein vuoro aloittaa pohjamaalaus. Hain K-Raudasta 9 litraa valkoista pohjamaalia ja aloitin vaneriseinästä.

Sain pienen apurinkin, joka välttämättä halusi kokeilla huoneensa maalaamista!

Pohjamaalaus oli helppoa, varmaan osittain siksi, että valkoisessa ei virheitä huomaa kovin helposti.  Seinät hohtivat kuitenkin puhtoisina! Ja kyllä se jälkikin oli aika hyvä, vaikka itse sanonkin. Kun maali oli kuivunut, tasoitin koholle jääneitä maalikasaumia (telan aiheuttamia) hiomapaperilla, ja kohta muistutinkin jotain komediennea, jonka päälle on pudonnut jauhosäkki. Niin oli röörit ja hiuksetkin vaalean pölyn täyttämiä, että tieto pian alkavasta mökkilomasta Jämsänkoskella totisesti houkutteli. 

Pyyhimme vanhimman pojan kanssa vielä kosteilla rievuilla pölyt seiniltä pois ja jätimme koko komeuden kuivumaan syyslomamme ajaksi.

Tänään palattuamme kotiin pähkäilimme reilun tunnin värejä. Ei muuten ollut helppo homma, varsinkaan kun itse huoneen asukit eivät osanneet esittää omia toiveitaan! Viimein haimme Lanternasta sinisävyiset maalit (yht. 80 euroa), joilla aiomme maalata kaksi seinää keskisiniseksi ja kaksi muuta vaaleansinisiksi. Tarkoitus olisi saada huoneesta valoisa ilman valkoista väriä. Lisäksi valkoisten kalusteiden tulee sopia sävyihin.

Amatöörien ollessa kyseessä teimme osan reunojen suojauksista liian myöhään, joten korjattavaa kyllä löytyy katosta ja muualta. Itse seinästä tuli kivan värinen, vaikka maalipurkin avattuani kauhistuin sen haaleaa väriä (siis sen tummemman sinisen). Seinään maalia levittäessäni oli värisävy kuitenkin riittävän tumma verrattuna valkoiseen pohjaväriin.

Huomenna täytyy päivänvalossa tutkia virheet ja nähtävästi hakea sitä tummempaa väriä lisää - saimme nimittäin melkein kaiken maalin tuhlattua jo ensimmäiseen kerrokseen...

Tapettien irroitus

Siunattu kollega osti eilen kerrossänkymme, joten pääsin siirtämään isot kaapit keskelle huonetta ja lopun irtaimiston pois huoneesta. Sänkynurkkaukseen jäi vain nuhruiset seinät.

 

 Irroitin lattialistat ja levitin suojamuovia seinien viereen.

Kostutin seinät veteen sekoitettavalla tapetinpoistoaineella (2,5 dl/10 l vettä). Sienellä kasteleminen oli hankalaa, koska vesi  tahtoi valua sienestä suoraan parkettilattialle. Luutulla asia kävi melkeinpä siistimmin. Itse asiassa isompaa kostuttamista vaati vain kevytseinä, jossa oli monenlaista kerrosta maalia ja tapettia. Niinpä siitä ei irronnutkaan kaikki, vaikka käytin siihen aikaa rutkasti.

 

Sen sijaan betoniseinästä tapetit lähtivät helposti.  Niiitä tarvitsi vain suihkutella vedellä, niin tapettiliuskat lähtivät melkein kokonaisina.

Kävimme iltaohjelmana syömässä Ikeassa ja samalla katsomassa pojille tulevia parvisänkyjä. Marcus teki uuden enkan: 5 hodaria, kaakaota, limua, jäätelöä.

Huomenna täytyy mennä ensi töiksi K-Rautaan hakemaan tasoiteainetta ja kenties jo pohjamaalia. Ehkä saan työstettyä seinät pohjamaalausta varten.

Jäitä poltellessa

Urakka kusee. Odottelen nyt, että saan kerrossängyt myytyä, jotta pääsisin viimein poistamaan vanhoja tapetteja. Myynti-ilmoitus on ollut netissä ja kaupan seinällä viikon, ja vain yksi soitto on tullut - eikä siitäkään sen enempää.

Kävimme jo K-raudassa katsomassa maalin värejä. Yhtään seinäähän ei jätetä valkoiseksi. Tosin ei vielä ole päästy  yksimielisyyteen väreistä, mutta kyllä se siitä lutviutuu.

Odotellessa olen pakannut viimeisetkin lelut kirppistä varten. Tänään oli vuorossa autolaatikko. Sen siitä saa, kun on kolme poikaa perheessä:

Kirotut tarrat

Hankimme aikoinaan laadukkaat Unipuu-kerrossängyt pojille. Vuosien varrella niihin ilmestyi lukemattomia tarroja, milloin muropaketista, milloin keräilykorttipakasta. Ja hyvin ne ovat pysyneetkin!

Nyt kun sängyt piti saada myyntikuntoon, tuli tenkkapoo, miten saa maalipinnasta siististi irti vuosia siinä kiinni olleet tarrat. Siunattu internet: googlaamalla löytyi ohje käyttää hiustenkuivaajaa. Niinpä föönailin sängynlaitoja parisen  tuntia ja sain kuin sainkin suurimman osan tarroista irti.

Loput olivat niin tiukassa, ettei niihin purrut kuin  ihmesieni, jonka hankasinkin melkein puhki tarroja irrottaessani. Mutta lopulta kaiken vaivannäön jälkeen sain esiin hienot sängyt, joita kyllä kelpaa kaupitella seuraaville käyttäjille!

Eka viikko takanapäin!

Ensimmäinen viikko on nyt kulunut, ja hyvinhän tässä päästiin alkuun ottaen huomioon, että olimme viikonlopunkin poissa. Huone alkaa jo näyttää siltä, että sieltä on raakattu turhaa kamaa pois. Roskiin onkin mennyt jo neljä jätesäkillistä kamaa. Matot ja verhot ovat myynnissä, samoin pleikkapelejä ja leluja. Nyt seinät vasta rähjäisiltä näyttävätkin, kun olen tyhjentänyt niistä kaiken!

Kerrostalossa rempan tekeminen ilman väliaikaista muuttoa on aika haastavaa. Ihmiset kun tarvitsevat jokapäiväiseen elämäänsä samoja neliöitä kuin ennenkin. Niinpä olen joutunut kasaamaan säilytettävät tavarat laatikoihin pitkin olohuonetta.

Tutkimusten mukaan paras asunto nelihenkiselle perheelle olisi 100 neliön asunto. Sehän tekee 25 neliötä per nuppi! Tuon mukaan asumme siis ahtaasti, kun meidän 94,5 neliöitä asuttaa viisi henkeä, eli meillä pitäisi olla 125 neliötä. Lohduttavaa kuulla, ettei tämä ole pelkästään meidän ongelma, koska Tilastokeskuksen mukaan suomalaisen asunnon keskikoko on 79 neliötä:  kerrostaloissa neliöitä on keskimäärin 54 ja omakotitaloissa 94.

Myytävät lelut olen pakannut jätesäkkeihin parvekkeelle. Niitäkin on kertynyt jo 3-4 säkillistä.Ja lisää tulee...

Aloittamisen vaikeus

Muutettuamme kotiimme 12 vuotta sitten en arvannut, miten paljon kamaa yksi asunto voikaan imeä sisäänsä.

Henkeä aivan salpaa seistessäni nyt nuorimmaisten lasteni huoneen ovella ja katsellessani, miten taitavasti kaikki tarpeellinen ja etenkin tarpeeton kama onkaan sullottu pitkin huonetta.
















Nyt, jäätyäni vuorotteluvapaalle, olen päättänyt tyhjentää huoneen täysin, heittää kaiken turhan kaman kierrätykseen sekä remontoida ja sisustaa huone toimivaksi ja ennen kaikkea sopivan tyhjäksi.
















Itku ei tosin ole kaukana. Kamaa on aivan järkyttävästi. En usko itsekään jaksavani viedä tätä loppuun...