Kirotut tarrat

Hankimme aikoinaan laadukkaat Unipuu-kerrossängyt pojille. Vuosien varrella niihin ilmestyi lukemattomia tarroja, milloin muropaketista, milloin keräilykorttipakasta. Ja hyvin ne ovat pysyneetkin!

Nyt kun sängyt piti saada myyntikuntoon, tuli tenkkapoo, miten saa maalipinnasta siististi irti vuosia siinä kiinni olleet tarrat. Siunattu internet: googlaamalla löytyi ohje käyttää hiustenkuivaajaa. Niinpä föönailin sängynlaitoja parisen  tuntia ja sain kuin sainkin suurimman osan tarroista irti.

Loput olivat niin tiukassa, ettei niihin purrut kuin  ihmesieni, jonka hankasinkin melkein puhki tarroja irrottaessani. Mutta lopulta kaiken vaivannäön jälkeen sain esiin hienot sängyt, joita kyllä kelpaa kaupitella seuraaville käyttäjille!

Eka viikko takanapäin!

Ensimmäinen viikko on nyt kulunut, ja hyvinhän tässä päästiin alkuun ottaen huomioon, että olimme viikonlopunkin poissa. Huone alkaa jo näyttää siltä, että sieltä on raakattu turhaa kamaa pois. Roskiin onkin mennyt jo neljä jätesäkillistä kamaa. Matot ja verhot ovat myynnissä, samoin pleikkapelejä ja leluja. Nyt seinät vasta rähjäisiltä näyttävätkin, kun olen tyhjentänyt niistä kaiken!

Kerrostalossa rempan tekeminen ilman väliaikaista muuttoa on aika haastavaa. Ihmiset kun tarvitsevat jokapäiväiseen elämäänsä samoja neliöitä kuin ennenkin. Niinpä olen joutunut kasaamaan säilytettävät tavarat laatikoihin pitkin olohuonetta.

Tutkimusten mukaan paras asunto nelihenkiselle perheelle olisi 100 neliön asunto. Sehän tekee 25 neliötä per nuppi! Tuon mukaan asumme siis ahtaasti, kun meidän 94,5 neliöitä asuttaa viisi henkeä, eli meillä pitäisi olla 125 neliötä. Lohduttavaa kuulla, ettei tämä ole pelkästään meidän ongelma, koska Tilastokeskuksen mukaan suomalaisen asunnon keskikoko on 79 neliötä:  kerrostaloissa neliöitä on keskimäärin 54 ja omakotitaloissa 94.

Myytävät lelut olen pakannut jätesäkkeihin parvekkeelle. Niitäkin on kertynyt jo 3-4 säkillistä.Ja lisää tulee...

Aloittamisen vaikeus

Muutettuamme kotiimme 12 vuotta sitten en arvannut, miten paljon kamaa yksi asunto voikaan imeä sisäänsä.

Henkeä aivan salpaa seistessäni nyt nuorimmaisten lasteni huoneen ovella ja katsellessani, miten taitavasti kaikki tarpeellinen ja etenkin tarpeeton kama onkaan sullottu pitkin huonetta.
















Nyt, jäätyäni vuorotteluvapaalle, olen päättänyt tyhjentää huoneen täysin, heittää kaiken turhan kaman kierrätykseen sekä remontoida ja sisustaa huone toimivaksi ja ennen kaikkea sopivan tyhjäksi.
















Itku ei tosin ole kaukana. Kamaa on aivan järkyttävästi. En usko itsekään jaksavani viedä tätä loppuun...